Sössimiskulttuurinen näkemys

Oppimisen eri teoriat yhdistävä näkemys, joka poimii todelliset helmet massasta. 

Yksi Sössimisen symboleista


Ajattelun taustat

Täsmällistä lähtölaukausta ajattelulle on vaikea löytää, mutta syksyn lähipäivät herättivät ajatuksen kaiken ymmärtäväväästä teoriasta, joka sopeutuu myös luonnossa vallitseviin lakeihin.

Perusideana on evoluutio, joka virheiden kautta kehittää parhaan mahdollisen lopputuloksen. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää ihmistä, joka on luomakunnan huipulla. 

Tämä ihminen yrittää kaikin mahdollisin keinoin kehittyä, välittämät sitä mitä hän aiheuttaa ympäristölleen.


 

Elämme kaikki suuressa tutkimuslaboratoriossa, jossa jokainen meistä on koe-eläimenä.

Useimmissa tapauksissa vaikutuksia päästätän tutkimaan vasta pitkien aikojen saatossa, kun jotain on tapahtunut. 

Ratkaisut kuitenkin tehdään nopeasti, koska pienistä virheistä oppiminen on hidasta ja aikaa vievää toimintaa.

Oikeastaan on vain ajan kysymys, kun tehtyjen ratkaisujen summa saavuttaa tilanteen, missä tulevien sukupolvien tehtäväksi saattaa jäädä eräänlainen saattohoito.

Mutta toivottavasti luonnosta löytyy evoluutinen ratkaisu, joka kykenee korjaaman tekemämme ongelmat.

 

 

Sössimisen avainkäsitteitä

Virhe

Ainoa positiivinen tapahtuma, joka mahdollistaa oppimisen.

Suoritus

Tapahtuma, jonka tavoitteena on osoittaa oppimiskyky.

Hyväksytty

Tulos, jonka jälkeen oppimista ei enää tapahdu.

Hylätty

Mahdollisuus kehittyä on olemassa.

 

Jostain erityisestä ja kummallisesta syystä johtuen todelliset kehitysaskeleet otetaan vasta sen jälkeen, kun kaikkein pahimmat virheet on ensin tehty.

Toisaalta ymmärrämme erittäin hyvin pilkkuvirheitä puutuen asioihin, joilla ei ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. 

Pollasäteily 

on avainasemassa, kun määritellään yksilön vaarallisuutta ympäristölleen. Ne joilla säteilee riittävästi sössivät harvoin samaa asiaa kahteen kertaan. 

Loppusijoituspaikka

Vaaralaisimpia tapauksia varten ei ole onnistuttu löytämään riittävän varmaa loppusijoituspaikkaa. Vähemmän vaaralliset on sijoitettu erilaisin oppilaitoksiin.

 

Pollasäteilyä voidaan yrittää mitata ympäristössä tapahtuvien hajoamisten seurannalla, mikäli hajoamistapahtumien määrä on realistinen.

(Käytä logaritmista negaatiota)