Merkittäviä oivalluksia matkan varrelta

Koska hahmotan maailma vahvasti graafisten visualisointien kautta, niin pääpaino on silloin kuvitellussa todellisuudessa. Katso myös kerityshankeeni kuvitukset, niistä löydät ajatuksiani yksilön sitoutumisasteesta yhteisöönsä.  


Miksi muistan asiat paremmin kuvallisen ja kokemuksellisen toiminnan kautta, kuin kirjallisen sepustuksen?

Sivistyykö ihminen lukemalla?

Paljonko rahaa tarvitaan sivistykseen?

Ei ole niin yksinkertaista asia, jota ei kyettäisi sössimään ryhmätyönä. 

Aina kun väkisin yritetään tehdä jotain yhteistyötä, on seurauksena useimmiten vähäisimpienkin sidosten katkeaminen.

Tosin ei niin huonoa opetusta, etteikö siitäkin jotain oppisi - ehkä jopa enemmän, kuin hyvästä opetuksesta.  

Päätä ei voi valitettavasti vaihtaa, mutta sitä voi käyttää vaihtelevalla menestyksellä.

Mielestäni asiat pitäisi tehdä niin, että kukaan ei ymmärrä niitä oikein.

Se kuinka syvälle olemme sidottu ympäröivään kulttuuriin, avautui minulle koulutuksen aikana ja kehitin siitä oman teorian.

Sössimiskultuuri on kehittänyt yhteiskuntaa enemmän, kuin kaikki muut menetelmät yhteensä.

Katsokaa vaikka lasta, joka opettelee ajamaan polkupyörällä ja laskekaa, kuinka monta kertaa pitää kaatua ennen kuin alkaa kulkea.

Opettajan tärkein tehtävä on tukea mahdollisuuksia kasvaa kiinni vallitsevaan kultuuriin.
Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Yritäpä ymmärtää viereinen kuva oikein?

En edes itse ymmärrä piirtämääni kuvaa ja siten reflektoin omaa luomustani joka kerta, kun näen sen.

Ainoastaan yhdestä asiasta olen varma, nimittäin siitä, että tulevaisuuteni näyttää johtavan lopulta täydelliseen kriittiseen reflektioon. 

 

Voidaanko tutkijaksi ja kehittäjäksi oppia koulussa?

Miksi joku haluaa kehittää jotain?

Kun humanistista tulee kehittäjä, niin menettääkö painovoima merkityksensä?

 

Olipa kerran aika, jolloin ihmiskunta eli litteässä maailmankaikkeudessa. Silloin vaihtoehtoina oli vain taivas tai helvetti, riippuen siitä, kenen puolella oli.

Miten tunnistaa aikaisempi osaaminen, kun aina on niitä, jotka pelkäävät menettävänsä mahdollisuuden päättä ihmiskohtaloista.

 

Taide on ehkä ihmisen suurin vapaus.

Elämäntaiteen tuntijalla on siten vapaus toimia, vaikuttamatta ohjattavaan.

Miksi oikeastaan yksilöä pitää ohjata toimimaan jonkun tavoitteen saavuttamiseksi, jos hän ei sitä itse todellisuudessa halua. 

Haluanko minä oikeastaan opettajaksi?

Onko minua ohjattu harhaan?

Mikä on luonnollinen valintani, jos todella saisin päättää vapaasti?

Onko yhteiskuntamme valinnut yksilölle hänen tavoitteensa?

Millaisen valinnan tekee yksilö, joka elää irrallaan kulttuurista?

 

Harvinainen muistiinpano minulta, sisältää hämmästyttävän paljon tekstiä.

Kuvat ovat myös hieman alkeellisesti ilmaisevia, joten kyseinen päivä on ollut eräs koulutuksen heikoimpia.

Parhaiten muistan asiat silloin, kun piirään luovia kuvia. Valitettavasti en tiedä mistä tämä johtuu, mutta yhteys on hämmästyttävä.